Joulunpyhinä sohvalla maatessa tuli tv:stä katsottua hömppääkin hömpempää hömppää, muiden muassa Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvaa. Elokuva sinänsä oli vähän liikaa minulle, mutta voi että, mikä ihana värikäs huvilatunnelma siinä oli! Samantien alkoi remontotoitututtamaan. Tällä kertaa puuska osui kuistimme kohdalle, joka tällä hetkellä kaipaa remonttia kipeiten. Etsiessäni tunnelmakuvia elokuvan lavasteista tuli vastaan yllättäen tuttu kuva yhdestä lapsuuden lempikirjastani. En muista kirjan nimeä, enkä oikein sitäkään, mistä se kertoo, mutta muistan, että siinä oli kivoja kuvia, joissa oli paljon kivoja tavaroita. Tämä kuva, jossa tädin huoneessa oli peilipöytä ja seinät täynnä kelloja oli ollut ideakuvana elokuvan lavastukseksi. Täytyy etsiä kirja käsiini ensi kerralla kun menen vanhempien luona käymään.
Kuistimme on ollut muutosta lähtien remonttitarvikkeiden säilytyspaikkana, puuvarastona ja välivarastona kaikelle epämääräiselle tavaralle, jota ihmisellä näköjään on todella paljon. En ole uhrannut sen järjetämiselle ajatustakaan, koska tiedän, ettei asialle ole mitään tehtävissä, ennen kuin työkaluille ja epämääräiselle roinalle löytyy joku loppusijoituspaikka. Olen antanut kuistin elää täysin omaa elämäänsä omana ekosysteeminään ja kulkenut vaan siitä läpi silmät puoliksi kiinni, etten näkisi koko sekasortoa. Tässä muutama kuva kuistista täysin luonnontilassaan mitään kaunistelematta tai liioittelematta.
Nyt asiaan on kuitenkin tulossa parannus, koska aiomme laittaa uudenpuolen pikkueteiseen/kodinhoitotilaan liukuovikaapin, johon tulee kunnon varastohyllyt työkaluille ja tilpehöörille. Sitten kuistin saa tyhjennettyä romusta ja se pääsee palvelemaan alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan kutsuvana sisäänkäyntinä.
Valitettavasti talomme on läpikäynyt monenmoiset julkisivuremontit mineriitti- ja karaattilevyvillityksineen, mutta onneksi edellinen omistaja oli palauttanut julkisivuksi puuverhouksen. Jonkun aallon mukana on myös ikkunat vaihdettu kammottaviin tummanruskeapokaisiin. En ole vielä saanut käsiini kuvaa talostamme alkuperäisasussaan, mutta pitkään naapurissa asunut rouva on luvannut kaivella vanhoja kuviaaan. Minua kiinnostaisi etenkin nähdä, miltä kuisti on alunperin näyttänyt. Uskoisin siinä olleen nykyisen suuren ikkunaruudun tilalla useampi kapea ruutu. Ikkunoiden vaihtoa nyt en ole tähän hätään suunnittelemassa, mutta ainakin nykyiset pokat voi maalata valkoiseksi, niin ero alkuperäisasuun ei ole niin räikeä. Viime kesänä jo maalailimme ruskeita ikkunanpieliä ulkopuolelta valkoiseksi ja muutos oli huikea.
On kuistissa paljon hyvääkin. Seinäpaneelit ovat kivat, joskin liian tummat ja tunkkaiset ja erityisesti tykkään yläkertaan menevistä portaista, joita haluaisinkin enemmän näkyviin. Heinähattu-elokuvan talossa tykkäsin eteisestä, josta lähtivät puoliavoimet portaat yläkertaan. Ihan tuollaista ratkaisua ei meidän kuistilla voi toteuttaa, koska se on huomattavasti pienempi ja matalampi huone, mutta tästä se ajatus kuitenkin lähti.
Haluaisin purkaa paneeliseinää rappusten ja kuistin välistä rappusten yläpuolelta näin:
Lopputuloksen olisi siis tarkoitus olla tämän tapainen:
Rappusten alapuolista seinää ei voi purkaa, koska meillä on sen takana pieni koppi, missä on sähkökaappi ja vesimittari ja lämminvesivaraaja piilossa. Mutta rakennusmestarin ominaisuudessa olen koputellut tätä yläpuolista seinän pätkää, ja se tuntuu olevan ihan ontto sisältä, eli sen purkamisessa ei pitäisi olla suurempia kommervenkkejä.
Aukkoa ei tietenkään voi jättää ihmisenmentäväksi, vaan siihen pitää laittaa jotkut pinnat, niin kuin tässä kuvassa:
Pinnoiksi haluaisin sellaiset sorvatut, niin kuin elokuvan portaissa oli. Sorvattujen tolppien kanssa täytyy vaan olla tarkkana, ettei tule liikaa mökkitunnelmaa. Mutta kun pinnat maalaa kiiltävällä maalilla, niin niistä tulee kivat, niin kuin tässä kuvassa:
Nykyinen kuistilta eteiseen johtava ovi ei kupruilevine vanereineen myöskään ole mikään kaunein mahdollinen.
Mutta tämän tilalle on onneksi kaatikselta löytynyt hieno täyspuinen peiliovi,
joka alkaa vihdoin olla uutta maalikerrosta vaille valmis.
Jos saisi toivoa mitä vaan, niin haluaisin lisäksi portaisiin vielä sellaisen muutoksen, että alimmaisset portaat kaartuisivat päästä kaidetolpan ympärille, niin kuin tässä kuvassa. Tämä taitaa tosin jäädä toteuttamatta, koska ainakaan oma askartelutaitoni ei riitä vääntämään puusta tuollaista kaarevaa muotoa. Askelmalaudat vielä saisikin sahattua tuohon muotoon, mutta miten ne pystyssä olevat laudat taivutetaan?
Sitten onkin enää värisävyt valitsematta, niin remonttisuunnitelmat alkavat olla valmiit. Seinä- ja kattopaneelit on tarkoitus maalata ja lattian muovimaton tilalle haluaisin maalatun lautalattian. Täytyy kurkistaa muovimaton alle, josko siellä vaikka hyvällä tuurilla olisi lautalattia. Värien valinta vaan tuntuu jotenkin hankalalta, joten siitä seuraa lätinää ihan omassa postauksessaan.
