maanantai 30. elokuuta 2010

Kaatisdyykkausta


Viime viikolla käytiin vihdoin viemässä pihalla koko kesän lojunut remonttijäteläjä kaatopaikalle. Joka kerta kun ollaan kaatikselle jotain viety, niin mies on saanut tyhjentää peräkärryn itse, kun minä olen keskittynyt tavarakasojen pällistelyyn. Ihana paikka, siellä on siististi omissa läjissään puutavara, kaakelit, ovet ja ikkunat, vessanpötöt, kodinkoneet, metalliromut ym.

Aiemmin olen tyytynyt vain ihmettelemään, kuinka paljon hyvää tavaraa kaatopaikoille päätyy. Mutta nyt kun tätä elintilaa ja remonttikohdetta on ympärillä riittämiin, niin otin mukaan vähän rakennusmateriaalia for future actions. Kaakeliläjästä lähti mukaan pari täyttä pakettia harmaita ja kermanvaaleita lattialaattoja, ne päätyvät ehkä aikanaan ulos tulevan kesäkeittiön lattiaksi.
Varsinainen aarteidenaarre lymyili kuitenkin ovi- ja ikkunalaarissa. Näin sen heti kaatopaikalle tullessamme, mutta ajattelin, että varmaan se on ihan päreinä kun on kaatikselle kerran joutunut. Ajoimme kuitenkin varmuuden vuoksi pois lähtiessä tarkastelemaan kaunokaista tarkemmin. Suureksi onnekseni huomasin, ettei se mitään päreinä ollut, vähän huonossa maalissa vain. Upea, vanha, täyspuinen peiliovi, ja ikkunatkin ehjät.


Käsittämätöntä, että joku voi olla niin urvelo, että heittää tällaisen menemään. Toisen tyhmyys oli tällä kertaa minun onneni :) Kysyin henkilökunnalta lupaa oven ottamiseen, ja tuolla se on nyt turvassa meidän verstashuoneessa.


Maalipinta on rapissut, mutta ostin Honkkarista 13 €:n kuumailmapuhaltimen, ja sillä maalikerrokset kuoriutuvat nätisti yhtenä kalvona pois. Toisen ikkunan alareunaan vaan napsahti vähän säröä kun lasi kuumeni liian nopeasti. Onneksi ei kuitenkaan mitenkään häiritsevästi, mutta täytyy jatkossa olla varovaisempi. Tässä kuvia ovesta neitseellisessä tilassaan ennen mitään käsittelyä.

Yhden illan olen ovea jo puhaltimella pöhöttänyt, kun en malttanut pitää näppejäni erossa. Nyt koitan kuitenkin hillitä itseäni sen aikaa, että saataisiin tämä varsinainen remontti ensin valmiiksi ja sisätilat asuttavaan kuntoon. Mutta heti kun aikaa liikenee muuhunkin, jatkan aarteeni ehostusta. Ensin ajattelin, että tästä tulisi ulos huvimajaan ovi, mutta ällistyksekseni huomasin, että ovi on lähestulkoon samankokoinen kuin kuistin ja eteisen välinen ovemme. Pari milliä pitää vain saranapuolelta höylätä pois, ja toivon mukaan kaavittu, raavittu ja maalattu uksi komeilee jouluun mennessä tällä paikalla.